Yli 200 opiskelijajärjestöä ympäri Suomen vaatii hallitukselta toimia opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi!

Yliopisto-opiskelijoiden etäopetus on jatkunut jo yli vuoden. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelijoiden
arjessa korostuvat yksinäisyys, motivaation puute ja toivottomuus. Etäopiskelun ja virikkeiden
puuttumisen myötä itseohjautuvuuden ylläpitäminen on haastavaa, ja uupumus on lisääntynyt
korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Yhdessäkään aiemmassa korkeakouluopiskelijoiden
hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa ei opiskelijoiden uupumus ole ollut yhtä suurta kuin
tuoreimmissa tutkimuksissa. Alustavien tulosten mukaan uupuneiden opiskelijoiden määrä on
kaksinkertaistunut verrattuna vuoden 2016 tilastoihin [1]. Suomen hallitus ei ole tarjonnut tarpeellisia
ja konkreettisia ratkaisuja korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen. Vinkit oman elämän kalenterointiin
tai tsempit jaksamiseen ovat ala-arvoisia tilanteessa, jossa kokonainen sukupolvi
korkeakouluopiskelijoita kärsii poikkeusoloista ja sen aiheuttamista vakavista lieveilmiöistä.
Jaksamattomuus ei ole yksittäisen opiskelijan asenneongelma. Kyse on rakenteellisesta, koko
sukupolvea koskettavasta kriisistä, johon on nyt tartuttava. Tämä kannanotto on meidän
hätähuutomme: selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia.

Opiskelijoilta ei voida vaatia poikkeusoloissa normaalia suoriutumista opintojen osalta, sillä
muutokset opetuksessa ovat vaikuttaneet väistämättä monien korkeakouluopiskelijoiden opintoihin
ja hyvinvointiin. Vaadittujen opintopisteiden määrää tulee huojentaa opintotuen osalta,
opintotukikuukausien määrää on lisättävä ja valmistumisen on saatava venyä vuodella ilman
sanktioita opintolainan hyvityksen osalta. Toimien on kosketettava kaikkia korkeakouluopiskelijoita,
jotka ovat opiskelleet koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa. Huojennuksista ei tule vaatia erillisiä
selvityksiä, vaan ne on taattava jokaiselle korkeakouluopiskelijalle.

Hallitus kehotti tiedotustilaisuudessaan hakemaan apua uupumukseen. On useita tapauksia, joissa
terveyspalvelumme YTHS:n piiriin on vuodenvaihteessa tapahtuneen laajentumisen jälkeen ollut
miltei mahdotonta päästä. Resurssit eivät vastanneet opiskelijoiden tarvetta aiemminkaan.
Arkeamme ovat olleet viikkojen ja kuukausien odotukset hoitoon pääsyyn, ja esimerkiksi jonot
psykiatrille ovat olleet jopa yli puoli vuotta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin vielä entistä kriittisempi;
ajanvarauspalvelu SelfChat on ollut poissa käytöstä jo kolme kuukautta, joten avun saaminen on
todella haastavaa. Tähän mennessä YTHS:lle ohjattu lisärahoitus on vain paikannut jo olemassa
olleita vuotokohtia. Kriisitilanteessa syntyneet ja syventyneet mielenterveysongelmat tarvitsevat
oman ylimääräisen budjettinsa.

Opiskelijoita pitää pinnalla kliseinen toivo paremmasta huomisesta. Harva asia romahduttaa
jaksamista yhtä paljon kuin linjaus etäopetuksen jatkumisesta taas ensi lukukaudella. Päätöstä
etäopetuksen jatkumisesta ei tule tehdä löyhin perustein. Jokaisen linjauksen tulee olla joustava ja
ottaa huomioon pandemiatilanteen kehittyminen. Käytännön on oltava linjassa päätösten kanssa.
Jos opiskelijat ovat etäopetuksessa, ei heitä voi samaan aikaan vaatia tenttimään opintosuorituksia
fyysisesti yliopistolla. Jos etäopetusta päätetään jatkaa ensi syksynä, opetuksen laatuun on
panostettava. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen koulutukseen täytyy taata myös
poikkeusaikana.

Edunvalvojinamme opiskelijajärjestöissä eivät toimi hyvinvoinnin ammattilaiset, vaan yhtälailla
uupumuksesta kärsivät opiskelijat. Olemme väliinputoajia – haavoittuvaisia nuoria aikuisia keskellä
suuria elämänmuutoksia. Siksi sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat avainasemassa
opiskelijoiden jaksamisen kannalta. Uupumus ja muut mieltä varjostavat ongelmat ovat meidän
synkkä sukupolvikokemuksemme. Tilanne vaatii tehokkaita ratkaisuja. Vaadimme Suomen
hallitukselta uutta tiedotustilaisuutta, jossa tilanteemme vakavuus huomioidaan ja siihen vastataan
konkreettisin keinoin.

Opiskelijoita ei tule kohdella kuin liukuhihnatavaraa, jonka voi mekaanisesti muuntaa tulevaisuuden
työvoimaksi. Yhteisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteiskuntaa
riepottelevasta kriisistä palautuminen on mahdollista. Miten pystymme rakentamaan yhteiskuntaa
koronan jälkeen, kun tulevaisuuden asiantuntijat kärsivät uupumuksesta jo ennen työelämää?

#eijakseta