Puhumme nykyajasta katkerasti faktojen jälkeisenä aikana, jossa tutkimustiedolla ei ole juuri merkitystä. Haluamme, että päätöksenteossa pitäisi kuulla omien alojensa asiantuntijoiden mielipiteitä. Näin sen ideaalissa maailmassa pitäisikin olla, mutta kuten tiedämme, maailma on harvoin ideaali.
Populismi kumpuaa pelosta. Pelosta joka syntyy epävarmuudesta, epävarmuudesta tarjota lapsillesi edes yhtä hyvät eväät elämään, kuin jotka olet itse saanut. Ihminen joka ei näe tulevaisuutta mahdollisuutena, vaan uhkana, ei kaipaa politiikalta vertaisarvioitua tutkimustietoa, vaan toivoa paremmasta itselleen ja lapsilleen.
Poliitikkoja jotka puhuvat työpaikkojen tuomisesta takaisin kotimaahan, ja omien syntyperäisten kansalaisten laittamisesta etusijalle, on jokaisessa länsimaassa. Heihin on helppo uskoa, koska he haluavat tehdä kotimaastasi taas yhtä hyvän paikan kuin se eilen oli. Koska tuntuu että ennen oli kaikki paremmin, talous kasvoi, ja kaikilla oli töitä.
Jos haluamme todella näiden globalisaatiota ja muutosta pelkäävien ihmisten kuuntelevan meitä, ei meidän pidä yrittää todistella heidän pelkojaan vääriksi, ja kertoa heidän argumenttiensa olevan tyhmiä, vaan tarjottava heille ymmärrystä. Meidän puhuttava konkreettisista asioista, jotka liittyvät heidän arkeensa. Meidän tarinamme pitää olla parempi kuin populistien.
Trumpin kannattajien kaltaisten ihmisten äänestyspäätösten väheksymisellä sosiaalisessa mediassa saavutamme korkeintaan samaa mieltä olevien ystäviemme hyväksyviä kommentteja. Mutta sillä ei paranneta maailmaa. Sillä syvennetään kahtiajakoa.
Olli-Pekka Paasivirta
Kirjoittaja on Turun ViNOn hallituksen jäsen